 |
| Soita myöden oli hyvä hiihtokeli |
Aamupäivän aikana sää ei antanut parantumisen merkkejä ja pilvet taivaalla vain tummenivat. Lounas nautittiin Pirttiaapan pohjoisreunalla.
Ruokailun jälkeen uusin voimin saavutimme Kemihaaran hyvissä tunnelmissa. Hetken etsinnän jälkeen löysimme turvallisen lumisillan joen ylitykseen.
Kemihaaran ylityksen jälkeen jatkoimme Peskiaapaa pohjoiseen ja löysimme jopa poroaidasta virallisen karttaan merkityn portin H. Peskihaaran saavutimme noin neljän aikoihin ja sen kunniaksi joimme päiväteet keksin kera.
Peskihaaran ylityksen jälkeen aloimme edetä joen suuntaisesti edelleen umpihangessa kohti autiotupaa. Viimeiset kaksi kilometriä tuntuivat päivän pisimmiltä.
Lopulta kuitenkin saavutimme Härkävaaran tuvan hieman kello kuuden jälkeen. Vartti saapumisen jälkeen tupa sekä sauna olivat lämpiämässä ja märät vaatteet kuivumassa ympäri mökkiä.
Päivälliseksi saimme Nennan valmistaman stroganof-kastikkeen valkosipulikermaperunoilla, joka oli täydellinen menestys.
Ruokailun jälkeen saimme tuvalle neljän hengen helsinkiläisseurueen. Nopean järjestelyn jälkeen saimme heille tilaa raivattua. Sopu sijaa antaa.
Sauna osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Tilaa kyllä oli, mutta lämmössä oli toivomisen varaa. Varmaan toimii paremmun kesällä ?
Loppuilta meni varusteita korjaillen... (edit: viidentenä päivänä on fiksailtu 2 sauvaa, 4 sukset, ahkion vetovyö, lapio, paistinpannun varsi, vesiämpärin kahva)
Veden noutopaikka ei mennyt JoPo-testissä läpi - Ville mittasi veden korkeuden vyötärön tasolle, kun jää petti alta. Toki Ville oli harjoitellut sitä jo edellisenä iltana ja Tjucci jatkoi perinnettä seuraavana iltana. Neljäntenä iltana oli omaksuttu turvalliset toimintatavat ja vettä otettiin seisomalla joessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti