On hyvä hahmottaa rastinväli ja tehdä suunnitelma siitä etukäteen miten edetään. Tällä kertaa ekan päivän etenemissuunnitelma vaan oli jo siinä vaiheessa hiipynyt päähän kun olisi pitänyt rastilta lähtiessä huolehtia että lähdetään oikeaan suuntaan.
Tällä hetkellä kosteudenkestäviä saa Calazolta ja Karttakeskukselta. Molempien pohjoisosa riittää Jaurujoelle, jotta pääsee Tahvontuvalle. Mutta Tahvontuvan pohjoispuolella olevan Vongoivan huiputusta kartalla ei voi tehdä.
Merkittävä ero kartoissa on siinä että Calazon kartasta puuttuu Korvatunturin alueesta rajavyöhykealueen osuus. Toki sen palan voi tulostaa mukaan retkikartta.fi palvelusta. Kartta tuli myös liitteenä elektronisen rajavyöhykeluvan mukana. Liitteessä oli myös reittikuvaus.
Toinen ero on nuotiopaikat. Näyttää siltä että Karttakeskuksen kartta on tulostettu filtterillä: älä näytä nuotiopaikkoja. Vaikka teksti puuttuisi, niin olettaisi että rakennelmat olisi edes karttaan piirretty. Calazon kartassa näkyy Seitainojan keittokatos ja Jussinmurustan laavu, jotka molemmat ovat hyviä leiriytymispaikkojakin. Sama huomattiin pari vuotta sitten UKK puiston pohjoisosan kartassa, mutta silloin kartasta puuttui lakkautettuja nuotiopaikkoja. Calazon merkintöjen mukaisilla paikoilla oli tulipaikan jäänteet ja jonkinlainen kehikko, jossa oli joskus ollut polttopuuhuolto.
Maailma muuttuu erämaassakin. Tosin lähinnä ihmiskäden voimin. Peuraselkää lähestyttäessä lännestä tähtäimenä oli poroaita. Aita tulikin vastaan jo 1,5 km ennen tupaa. Uusi ehjä aita yhtyy vanhaan aitaan jossain ennen Mantoselkää/-ojaa. Uutta aitaa ei ole kartassa eikä myöskään H -merkkejä, mistä näkisi aidan portit. Uusi aita rajoittaa liikkumista, vanha on rikki niin monesta kohtaa ettei siitä tarvitse välittää.
Varusteet
Pari vuotta sitten oli suunnitelmissa pääsiäisvaellus, mutta Covid sotki suunnitelmat ja emme uskaltaneet sen hetkisten tietojen valossa lähteä erämaahan. Silloin hankittiin kuitenkin pari paria käytettyjä SA-int suksia siteineen ja sauvoineen. Molemmat parit otettiin mukaan suoraan "myyntipakkauksissa", joissa niitä oli säilytetty autotallin takanurkassa.
Olisi pitänyt edes jokin testikierros noilla suksilla tehdä. Yhdestä siteestä oli siteen paikallaan pitävä tappi irronnut niittauksesta toisesta päästä. Kolme muuta sidettä korkkasi ruuveistaan. Kun meillä oli mukana yksi extrapari suksia, niin saimme parsittua kasaan joka päivä hiihdettävät sukset. Tosin varaparin toinen side korkkasi, vaikka sillä testihiihto oli tälläkin kerralla tehty. Ehkä alkupäivien kelit 5-10 cm vetisen lumikerroksen potkimisen muodossa rasittivat kiinnityksiä enemmän kuin pururadan luistelu-ura.
Vieriharjulle saapui vaelluspari liukulumikengät kainalossa kun söimme aamupalaa. Olivat lähteneet aamulla Kemihaaran parkkipaikalta uudehkoilla vuokravehkeillä. Ekan tunnin jälkeen yksi liukulumikengän etuside oli mennyt poikki juuresta. Loppumatkan olivat kävelleet kelkkauraa. Korjausmahdollisuudet näyttivät aika huonoilta varsinkin, kun vuokralaitteita ei voinut enempää vahingoittaa. Onneksi tarkoitus oli jatkaa Korvatunturille, jonne vei kovapohjainen kelkkaura.
Vanhojen SA-int sauvojen osalta veikkaus oli jo lähtötilanteessa että vanhat sommat hajoaa haurauttaan. Siksi mukana oli kolme varasauvaa. Sommat saatiin hajalle ja lisäksi yksi sompa jouduttiin uudelleenkiinnittämään sauvaan. Yksi varasauva meni säröille, mutta jesarin, nippusiteiden ja sommattoman sauvan kanssa saatiin tekohengitettyä uusi sauva.
 |
| Ulkonäöllä ei hiihdetä |
Yhdestä ahkiosta meni lasikuituaisa säröille, kun laskussa ahkio pysähtyi puuhun. Onneksi tämän ahkion mukana oli, korjaussarja jolla aisa saatiin vaihdettua. Toki, kun työskentelee tuvan laverin päällä, niin voisi katsoa ettei tiputa lukkosokkaa lautojen väliin...
Yhden Fjellpulkenin vetovyön metallilenkki oli syönyt vyön rikki. Onneksi tämä tapahtui 100 m ennen kämppää, niin ei tarvinnut metsässä säätää mitään. Tilapäinen korjaus tehtiin perinteisellä nahkaremmillä. Hieman ahkio oli sen jälkeen kaatumisherkkä, kun aisat eivät kiinnittyneet vyöhön tasapainoisesti.
Vyö rikkoutui 18 vuoden iässä noin 1000 vetokilometrin jälkeen. Suutari todennäköisesti olisi saanut vyön takaisin henkiin, mutta reissun jälkeen oli sopivassa tarjouksessa uusi vetovyö. Uudessa vyössä on myös jalkalenkit. Ehkä 18 vuoden päästä tiedetään miksi.
Edellä mainittujen lisäksi vanhemmasta Expedin ilmatäytteisestä prinsessapatjasta oli lokerointia hajonnut toisesta päästä. Jos rikkoutunut osa oli jalkopäässä, niin jalat olivat ilmassa. Selän alla rikkoutuminen ei vielä haitannut. Ehkä olisi ollut parempi, jos lokerointi olisi rikkoutunut koko matkalta.
Vaikka paljon asioita hajosikin, niin jotain säilyi ehjänäkin. Yhden kotiin unohtuneen kupin korvikkeeksi saatiin kivimateriaalista tehty muki. Muki pääsi ehjänä pois maastosta.
Ruoka
Ruokalista pohjautui listaan joka on ollut käytössä parikymmentä vuotta. Uutena lounaana kokeiltiin paellatyyppistä ruokaa: riisiä, tonnikalaa, katkarapuja, paprikaa, sipulia ja pari palaa chorizoa. Ihan ok, mutta tonnikala tuli jotenkin dominoivana makuna läpi. Vaatii vielä kehittelyä.
Olisi hyvä muistaa muokata noita ruokalistapohjia sen mukaan mitä kauppareissulla on sitä tullut muutettua. Viime kesän Lemmenjoen reissulla otettiin mustikka- ja omenapaistoksiin kyytipojaksi vaniljakastiketta. Kun tuo lisäys ei ollut päässyt taulukoihin, niin eihän sitä muistanut kuin vasta tuvan pöydän ääressä kun sitä ei ollut.
 |
| Stroganoff tyyppinen kastike, jonka osa lihoista ei ollutkaan matkassa |
Ruokalistan ajatuksena on ollut että samankaltaisia ruokia olisi vähän. Nyt kuin vaihdeltiin pääruokien paikkoja ja tehtiin paellalle tilaa, niin kolmen viimeisen päivän lounaskeitto oli jauhelihapohjainen.
Parina iltana oli pieni yllätys kun ruokalistan tarvikkeista osa oli jäänyt matkasta. Stroganoffista oli aika hintsusti lihaa, onneksi kermaperunat lievensivät harmitusta. Samoin kebab-kastikkeen kasvispuoli puuttui kokonaan. Tai sitten se oli pakattu jonkin päiväkeiton aineksiksi. Tällä reissulla nuo puutteet eivät olleet ongelma kun näkkäri/metwursti osastolla oli riittävästi varaa ottaa pari ylimääräistäkin annosta.
Pizzapohjina käytetyt tortillaletut polttavat itsensä aika herkästi. Nyt piti olla 2 tai 3 foliokerrosta kaminan päällä ennen kuin tuli syötävää pizzaa.
Vaikka tavaroiden painoa voi yrittää minimoida, niin ruokailu termoksen kannesta vs. lautaselta voi olla hieman erilaista. Pizza kun ei termoksen kanteen mahdu ja kun muutenkin ruoka-annokset on suurempia kuin termoksen kannen vetävyys, niin ehkä se reissun kestävä lautanen kannattaa pakata mukaan.
Etukäteisvalmistelut
Korvatunturi ei pettänyt, varsinkin kun keli suosi huiputuspäivää. Sinnehän ei päässyt varsinaiselle huipulle saakka, vaan lännenpuoleiselle matalammalle huipulle. Kielletyn alueen raja kulki Joulupukin mökin ja vessan takareunassa.
Tällä hetkellä reissua pitää sen verran suunnitella, että saa tehtyä rajavyöhykelupa-anomuksen etukäteen. Se onnistui näppärästi koko ryhmälle sähköisesti. Kaikilta osallistujilta piti vaan kerätä sotut hakemusta varten. Kun illalla hakemus tehtiin, niin päätös saatiin seuraavana aamupäivänä.
Tulevaisuudessa toivon mukaan tilanne olisi toisin ja tuonne saadaan sovittua nykyreittiä hyväksikäyttäen vyöhyke, jolle ei tarvitse anoa rajavyöhykelupaa. Silloin Korvatunturille rakennettavaksi suunnitellulle mutterikodalle olisi vielä enemmän käyttöä.
Jos haluaa hieman esimakua mitä maastosta on odotettavissa, niin voi käydä Ylen Areenassa katsomassa Peltsin: Toinen luonto sarjan kakkoskauden jakso "Se oikea Korvatunturi".
Jakso on kuvattu helmikuun 2021 alkupäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti