Heräämme kuudenteen päivään trooppisessa, mutta kodikkaassa Rakitsanojan kammista. Tuvan todella hyvin toimiva lämmitys tarjosi maukkaat yöunet, jotka tulevat tarpeeseen tänään pääpäivänä. Tänään suunnitelmana on käydä huiputtamassa Korvatunturi ja siirtyä illaksi Vieriharjun autiotuvalle.
Klo 8 aloitamme perus aamurutiinit. Keitämme vettä termareihin, syömme aamupalan rauhassa ja pohdimme parasta reittiä valkoparran luo. Viime hetken varusteiden ehostuksen jälkeen lähdemme päiväreppujen kanssa kohti vaelluksen ultimaattista päämäärää; Korvatunturia.
Parempaa keliä ei olisi voinut toivoa tälle päivälle. Hanki kantaa upeasti, kevätaurinko paistaa ja suksi luistaa. Liidämme avokolmiossa lähisuon ylitse ja saavumme metsän rajalle. Reitti Korvatunturille kulkee merkittyä kelkkapolkkua, mutta sinne päästäksemme on meidän noustava rinnettä ylemmäs. Aloitamme nousun.
Noin 2 km hiihdettyämme vaatii Korvatunturi ensimmäisen uhrinsa. Jussin kolmas varasauva räsähtää poikki, kun väärinarvioin kenolla makaavan puun alituskorkeuden. Loppumatka kuljetaan yhdellä sauvalla. Onneksi tätä lajia tuli jo eilen harjoiteltua.
Ohitamme rajavyöhykkeen ja pienen selfie-tauon jälkeen saavumme Korvatunturin ylänköön. Neljän kilometrin hiihtämisen jälkeen reidet alkavat muistuttaa eilisistä kikkailuista, mutta ympäröivät tunturimaisemat ja puiden seasta pilkistelevä vuoren huippu antavat lisäpuhtia jatkaa matkaa.
Saavumme Korvatunturin porteille 7,5 km hiihdettyämme ja aloitamme huiputuksen. Vuoren viimeinen nousu on odotettua jyrkempi ja jokainen joutuu tekemään hartiavoimin töitä päästäkseen perille.
 |
| Jokikylän Poikien Joulupukkupalvelu kuuntelemassa palautetta Joulupukilta |
Kova työ kuitenkin palkitaan, sillä maisemat huipulla ovat huikeat. Vuorijonoa silmien kantamattomiin, uljasta koskematonta erämaata ja kirkkaansininen pilvitaivas. Idässä näkyy veli Venäjä ja lännessä kaunis Suomi-neito. Nautimme iltapäiväteet joulupukin tyylikkäässä majassa, räpsimme kuvia muistoksi ja fiilistelemme fiilistelyt.
Paluu Rakitsanojalle sujuu suht kivuttomasti ja olemme klo 14 takaisin kammissa syömässä lihakeittoa ja pakkaamassa ahkioita. Tähän mennessä hiihdettyä matkaa on kertynyt 18,5 km ja siltä pohkeissa tuntuukin.
Lounaan syötyämme otamme suunnaksi Vieriharjun autiotuvan, jonne matkaa on 6 km. Reitti tuvalle on hyvin selkeä ja matkaan ei paria tuntia enempää pitäisi kulua, mutta pienet vastoinkäymiset hidastavat retkikuntaamme hieman.
Saavumme mökille n. klo 18 ja pieni kiukku varusteiden kanssa pelaamisesta unohtuu välittömästi. Vieriharjun autiotupa on todella siisti ja tilava. Kaikille riittää hyvin tilaa nukkua ja kuivattaa varusteita. Vettä on myös helposti saatavilla ja sauna toimii kuin junan vessa. Päivälliseksi syömme erittäin maukasta hedelmäistä kanaa nuudelien kera, kiitokset kokille.
 |
| Tuli piti sytyttää kahteen tulipesään |
Illalla viihdymme saunassa useamman tunnin ja kaikki käyvät myös avannossa uimassa. Tämä kylmä-kuuma-hoito teki todella hyvää rankan hiihtopäivän jälkeen. Loppuilta kuluu korttipelien ja virvokkeiden parissa. Puolilta öin kömmin haikein mielin makuupussiin. Olipas upea päivä ja reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti