Päivän alkajaisiksi oli tiedossa reissun pisin nousu ahkioiden kera. Kartassa käyrää oli tiheästi, mutta mitään ennakkotietoa jyrkkyydestä ei ollut. Tosin ei viimeöiset kämpässäyöpyjät olleet mitään varoituksen sanaa kertoneet.
Tuvan pihasta lähtenyt kelkkaura kierteli loivasti pikku hiljaa kohti huipun viereistä satulaa. Noin 170 nousumetrin kipuamiseen ilman että piti tarpoa lumihangessa meni noin tunti. Jäljistä päätellen kelkkauraa oli pystynyt laskemaan aika turvallisesti myös alaspäin.
 |
| Hiihtoura seurasi vanhaa ja uutta poroaitaa |
Nousun jälkeen seurasimme eilisten tulijoiden jälkiä vanhan ja uuden poroaidan sivulla. Vanhassa aidassa oli reikiä ihan riittämiin, ettei siitä tarvinnut välittää reitin suunnittelussa. Uusi aita taas ei ollut kartassa, joten siinä olevista porteista ei ollut mitään tietoa. Onneksi uusi aita ylitettiin vain kerran itä -> länsisuunnassa. Sillonkin ahkiot piti nostaa verkkoaidan yhden neliön korkeuden verran kovan hangen päällä seisten. Kun palattiin aidan itäpuolelle, niin silloin uusi aita ja vanha aita olivat yhdistyneet, mutta karttaan ei ollut merkitty ainakaan sitä porttia mistä me menimme läpi.
Päivästä olisi voinut tulla raskas, jos rinteessä ja matkalla ei olisi ollut valmista hiihtouran pohjaa. Kun uutta lunta satanut nimeksikään, niin hiihtokeli oli mitä mainioin. Täksi yöksi olimme varanneet varaustuvasta paikat, kun se oli ollut mahdollista. Ruokalistassa on tällöin helpompi suunnitella tehtäväksi jotain, missä tarvitaan tilaa, kuten meidän tapauksessa pizzaa. Pizzapohjana käytimme tortilloja, jotka oli säilytetty eheyden takaamiseksi muovilaatikossa. Pizzakastike ja tuore ananas oli kuivatettua, joten niihin palauteltiin nesteitä. Juustoraaste ja kinkkusuikale tulivat mukana tuoretavarana. Pizzauunin virkaa teki kaminan päälinen ja foliopaperi.
 |
| Ei pizzauuni vaan pizzakamina |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti